“Haluan palvella sinua.”
Se on yksi niistä lauseista, joita Domina kuulee usein.
Kun sen kuulee tarpeeksi monta kertaa, sanat alkavat menettää merkitystään. Ei siksi, etteikö halu voisi olla aito, vaan siksi, että hyvin usein lause kertoo enemmän sanojan omista toiveista kuin siitä, mitä palveleminen todella tarkoittaa.

Kun joku sanoo haluavansa palvella minua, ensimmäinen kysymykseni voisi olla:
Kenen tarpeesta tässä oikeastaan on kyse?
Palveleminen ei ole sama asia kuin oman fantasian toteuttaminen.
BDSM:ssä puhutaan paljon palvelusta, alistumisesta ja omistautumisesta. Silti niiden merkitykset sekoittuvat helposti.
Ihminen voi haluta olla alistuvassa asemassa, koska se tuottaa hänelle nautintoa, jännitystä, seksuaalista kiihottumista tai psykologista vapautumista. Siinä ei ole mitään väärää.
Mutta silloin kyseessä on ensisijaisesti hänen tarpeensa.

Jos sanot: “Haluan palvella sinua”, mutta tarkoitat todellisuudessa: “Haluan sinun toteuttavan fantasiani siitä, miltä palveleminen tuntuu”, kyseessä ovat kaksi hyvin erilaista asiaa.
Palvelemisen keskipisteessä ei voi aina olla palvelijan oma kokemus.
Palveleminen tarkoittaa arvon tuottamista toiselle.

Minulle palveleminen tarkoittaa hyvin yksinkertaista asiaa:
Tuot jotain positiivista elämääni.
Olet hyödyllinen. Helpotat jotakin. Teet elämästäni miellyttävämpää, kauniimpaa tai kiinnostavampaa. Annat aikaasi, osaamistasi, huomiotasi tai resurssejasi ilman, että jokaisen teon taustalla on välitön vaatimus vastapalveluksesta.

Palveleminen voi tarkoittaa konkreettisia tekoja.Se voi olla avuksi olemista, jonkin asian järjestämistä tai oman osaamisen käyttämistä hyväkseni.

Mutta tällaisella palvelulla on luonnollisesti rajansa. Ihmisillä on erilaisia taitoja, mahdollisuuksia ja käytettävissä olevaa aikaa.
Siksi palvelu voi näkyä myös muilla tavoilla.
Se voi olla harkittu lahja. Taloudellinen kontribuutio. Ele, joka osoittaa, että olet ajatellut sitä, mikä tuottaisi minulle iloa tai hyötyä.
Ratkaisevaa ei lopulta ole eleen muoto.
Ratkaisevaa on kenelle se tehdään.

Entä raha?

Taloudellisesta palvelusta puhuminen herättää helposti voimakkaita mielipiteitä, vaikka raha on käytännössä yksi suorimmista tavoista antaa toiselle jotakin käyttökelpoista.
Taloudellinen kontribuutio antaa vastaanottajalle vallan päättää itse, mihin hän sen käyttää. Siksi se voi olla hyvin selkeä palvelun muoto.
Tässä on kuitenkin tärkeä ero.
En tarkoita maksua sessiosta tai muusta sovitusta palvelusta. Siinä kyseessä on vaihdanta: minä annan aikaani ja osaamistani, toinen korvaa sen.
Se ei ole sama asia kuin vapaaehtoinen antaminen.
Todellinen lahja ei ole piilotettu lasku.
Jos annan sinulle jotakin vain siksi, että odotan saavani siitä myöhemmin jotakin takaisin, kyseessä on kauppa, vaikka emme kutsuisi sitä sillä nimellä.
“Mitä minä saan siitä?”
Tämä kysymys paljastaa kiinnostavan ristiriidan.
Jos ensimmäinen ajatuksesi palvelemisesta on:
“Mitä minä saan vastineeksi?”
silloin et ehkä oikeastaan puhu palvelemisesta. Puhut vaihdosta.
Vaihdossa ei ole mitään väärää.

Suuri osa BDSM:stä perustuu yhteisesti sovittuun vallanvaihtoon, jossa molemmat saavat jotakin haluamaansa.
Mutta sitä ei pitäisi sekoittaa epäitsekkyyteen.
Palvelemisen syvin psykologinen palkinto voi olla itse antamisessa: kokemus siitä, että olet ollut hyödyllinen ihmiselle, jota arvostat.
Siinä palvelijan palkinto ei ole uusi vaatimus Dominan suuntaan.
Palkinto syntyy merkityksestä.
Palvelu kertoo myös vallasta
Tässä päästään mielestäni BDSM:n kiinnostavimpaan osaan.
Valta ei ole vain käskyjä, polvistumista, sääntöjä tai rooleja.
Valta näkyy siinä, kenen tarpeet asetetaan hetkeksi keskiöön.
Jos alistuva määrää jatkuvasti, millä tavalla hänen pitää saada palvella, mitä Dominan pitää tehdä vastineeksi ja millaisen kokemuksen hänen kuuluu saada, asetelma saattaa näyttää ulospäin alistumiselta, vaikka todellinen kontrolli on edelleen alistuvalla.
Silloin vallan estetiikka ja vallan todellisuus eivät ole sama asia.
Juuri tämä tekee aidosta palveluasenteesta kiinnostavan.
Se vaatii hetkellistä irrottautumista kysymyksestä:
“Mitä minä haluan?”
ja sen korvaamista toisella:
“Mikä tuottaisi sinulle arvoa?”
Siinä on pieni, mutta ratkaiseva ero.
Ja siinä kohtaa sanat “haluan palvella sinua” alkavat jälleen merkitä jotakin. Eikö?

Jos haluat palvella toista, mutta olet itse määritellyt mitä palvelu on,  miten se tapahtuu ja mitä saat siitä vastineeksi, onko siinä silloin kysymys halusta palvella?

Valtiatar Fiona Wildlesson